Tai tokihan aihepiiri onkin sellainen, mutta teksti on rakennettu helposti luettavaksi, eikä sellaiseksi, etteikö kirjaa pystyisi ahdistavuudelta lukemaan lainkaan.
Niin siis tämä kirja:
Ja lainaus lehtihaastattelusta täältä (julk. 3.2.2010, viitattu 16.11.2011)
Vähitellen puoliso kuitenkin otti haltuunsa kaiken: Hän ilmoitti ostavansa vaatteet, koska Minnalla ei ollut mitään makua. Samalla perusteella hän valitsi uudet huonekalut ja verhot. Hän päätti, mitä syödään, ja maksoi laskut. Vaimolta vietiin kaikki rahat, pankkikortit ja tunnusluvut.
– Hän sanoi, etten hallitse kokonaisuuksia. Sain aina kympin taskuun ”namirahaksi”. Hän tuhosi itsetuntoni joka ikisellä elämänalueella. Hän alkoi vihjailla myös ystävieni ja sukulaisteni vioista ja puhua heistä pahaa.
Joskus Minna havahtui ihmettelemään, miten hänestä oli tullut niin huono. Hän oli pitänyt itseään aktiivisena, sosiaalisena, sanavalmiina ja ulospäin suuntautuneena ihmisenä, jolla oli paljon ystäviä. Yhtäkkiä hän ei ymmärtänytkään enää mistään mitään. Hän oli miehen mielestä onneton ja tyhmä raukka, joka ei selviäisi elämästä ilman miestään.
– Miehen maalaama kuva minusta oli ihan erilainen kuin se, jonka itse näin.
Kohderyhmäksi voisin kirjaa silmäilleenä mainita toki sellaiset henkilöt, jotka tarvitsevat vertaistukea aihepiirin tiimoilta, mutta myös joillain tavoin epäsuorastikin narsismin kanssa tekemisiin joutuneet ihmiset.
Ja mikään kirjallisuus ei ole koskaan sellaista, etteikö yleissivistyksen kartuttamisen vuoksi olisi hyvä lukea erilaisista ihmisistä ja eri ihmisten kokemuksista.
Mielenkiintoinen ja vaikea aihepiiri, vaikka hengellinen perspektiivi ei itseä kiinnostaisikaan - ja mikäli kiinnostaa, ei ole silti koskaan pahitteeksi avartaa omia näkemyksiään lukemalla toisten ihmisten kokemuksista.
Tämä on tilattavissa muun muassa täältä »
