KIP 2011

11.6. Koskipuistoon kokoontui satunnainen määrä ihmisiä neulomaan julkiselle paikalle. Itse lähdin pelipaikalle noin tunnin etukäteissuunnittelulla huomattuani aamulla irkissä #neulonnan topicissa KIP:n olevan juuri tänään.

Ja kuten voi arvata, neuloin sukkaa komeassa aurinkoisessa kelissä. (Jotain Novitan papukaijalankaa tämä on, tästä piti joskus tulla jokin huivi mutta nopeastihan sen menomatkalla bussissa purki lankakeräksi:)

Every Day is KIP-day!

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, tällä hetkellä allani olevat nelipyöräiset eivät enää tottele nimeä Nissan, vaan termejä TKL ja Paunu.

Olin saapumassa Nokialta Tampereelle, ja jälkimmäisessä kaupungissa minun täytyy vielä vaihtaa paikallista jotta pääsisin kotiini asti. Mukanani kulki tällä kertaa lisäksi kauppakassi, normaalin olkalaukun lisäksi. Olkalaukussa kulkevat aina mitä moninaisimmat muistiinpanot eri asioista, tällä kertaa taisivat mukana olla myös kaikki työtodistukseni, sekä tietysti tämänhetkinen bussikäsityöni.

En ole koskaan neulomisesta busseissa saanut sanomista kuskeilta, mutta kuskaan mukanani aina kuitenkin varmuuden vuoksi jotain helppoa pikkupyöröjuttua, jotta neulominen sekä neuleen piilottaminen ovat tarpeen vaatiessa helppoja tehtäviä. Ja jotta tekosiani ei niin helposti etupeileistä nähtäisi, parkkeeraan yleensä mahdollisimman taakse.

Nyt satuin iltakahdeksan ruuhkaan. Löysin lähes takimmaisen penkin, ja täkäläisestä poikkeukselliseen tapaan otin kaikki tavarani syliini. Viereeni istui joku, joka puolelle saapui väkeä, ja taakseni tulivat tyttö ja poika. Nämä olivat minua ehkä 10 (max 12) vuotta nuorempia. Bussi oli täynnä ja matka alkoi.

Mietin hetken mahtuuko tässä nyt neulomaan vai ei. No mahtuu. Otin laukusta Pretty Baby -kasan esille ja aloin tikutella. Takaani kuului iso naurunpyrskähdys.

Koin samantien olevani tytön ja pojan mielestä huomattavasti vanhempi mitä oikeasti olen. Jatkoin tikuttelua rauhallisesti. Itse asiassa jatkoin tyynesti koko heidän keskustelunsa ajan.
Enkä ole varma luulivatko he minun oikeasti olevan tosivanha, vaiko kuuro, sillä he puhuivat vähintäänkin normaaliäänellä, joten kuulin kaiken.
Pyrskähdin nauruun vasta siinä vaiheessa kun toverukset poistuivat bussista.

Poika: Katto ny tota!
Tyttö: Joo! :D

Kikati kikati...

Tyttö: Siis oikeesti kato tota.. hihi.. kiki..
Poika: Siis toi oikeesti.. toi on ihan to-sis-saan!
Tyttö: No aijjaa!

Kikati.. hihihi...

Poika: Vittu yleensä täällä takapenkeillä nuoret jätkät viskelee nuuskamällejä kattoon mutta toi KUTOO!




Otan tämän kohteliaisuutena.

Nelonen

... eli Jotain Ihan Muuta.

Tämä ei liity kirjoihin eikä käsitöihin, vaan mielenkiintoiseen kohtaamiseeni maaliskuisena torstaiaamupäivänä vuonna 2011 Suomessa, Tampereella, Hämeenkadulla. Missä pumpulissa olen elänyt kun en ole aiemmin tällaisiin törmännyt? Olen kuullut tosin että organisoidusti nämä rahanpyytäjät toimivat ja haluavat todellakin vain sitä rahaa (josta vain osa pysyy itsellä). Ja kenties vaativat sitä kovinkin röyhkeästi. Kyseinen tilanne on esitetty lyhyemmin kuin miten tilanne oikeasti tapahtui, mutta pääkohdat lienevät selvät.

Lampsin siis päämäärättömästi vaateliikkeen edessä, kun vanhempi naishenkilö tuli luokseni ja epämääräistä englantia puhuen antoi minulle lapun luettavaksi. Siinä luki jotenkin tähän tyyliin: "Mina ja viisi lasta koyha perhe. Ei ruokaa. Tuli Moldovasta kylma. Jumala siunaus." Tai jotain sinnepäin. Aloin sitten jutella tämän naisen kanssa, ja oikeastaan heti tämän lapun moneen kertaan luettuani vilautti hän myös kristillistä traktaattia ja sanoi: "Bless you, Christ bless you."

Niin. No ok, jutellaan sitten uskonsisaren kanssa. Jostain syystä en menettänyt hermojani enkä edes korottanut ääntäni keskustelun aikana. Pidin kiinni omasta tarjouksestani. Ja mitä edemmälle keskustelu eteni, sitä selvemmiksi myös kehonkieli meni, esim. sanojen "food" tai "let's go" kohdalla, joten ymmärrysongelmista ei ainakaan ollut kyse.

A = minä , N = nainen

N Christ bless you. Need money. No food.
A I don't have much money. I have few coins. I can buy you food.
N Buy? No, we need money. Five children. No food. Please. Bless you.
A Yes, yes. And I can buy you food.
N Five children. No money. No food. Jesus Christ loves you.
A Yes yes I know Jesus too, and I have time now, we can go buy. I don't have much money, maybe two or three euros, but you can get soup or something with that. Or bread. Ok?
N Two euros? Don't you have bank card? You can take money from the wall? (WHAT?!)
A No, I don't have enough paper money. But I have these few coins.
N Gimme those money. We need food.
A No, I can buy you food. I have two euros. You can have soup.
N You mean shop? Like Sokos?
A Yes! Or where ever you want. Let's go now. I can buy you food, with my two euros.
N Gimme those two euros.
A I. Can. Buy. You. Food. With my money. Let's go! I mean right now.
N No, no. Money. Gimme money. No food. Five children. Gimme those two euros.
A Umm.. you don't have food, so I can buy you food. With my two euros.
N Gimme those two euros.
A I don't give money but I can buy you food.
N GIMME AT LEAST ONE EURO!! ONE!
A I can buy you food. Now. Shall we go.
N tuhahtaa ja lähtee hyvin vihaisena marssimaan tilanteesta pois

Eipä tähän ole mitään sanomista.