normipäivä

Aina pidän villasukkia töissä. Riippumatta työstä.

Hajos töissä sitte sukat jalkaan. Tein uudet. Tai lähinnä käytännössä otin semivalmislaatikostani päättelemättömät sukat, pistelin ne valmiiksi ja lähin duuniin. :)

Kjk, eli aikaa on vierähtänyt tässä noin muutoin jälleen erään kirjallisen tehtävän parissa. Kattellaa.

Kampi

Hyvää iltaa...

... ja oho. Mihin meni syyskuu? Onnistuin kokonaan unohtamaan sukkasatoilun! Voi ei, snif.

Mutta olen saanut silti aikaiseksi kaikenlaista Cold Casen Lilyn kanssa, kun Bones otti ja meni ja loppui. Laittelen tuotoksistani ripotellen kuvia, kunhan ehdin heitä kuvailemaan.

Tämänyön päättelytoimeni olivat nämä:

IRL-kokotestailu suoritetaan lähiaikoina.

Ja koska täällä ainakin yrittäisin puhua myös kirjoista, tai ainakin keskenjääneistä sellaisista, niin laitan tämän lyhyen raporttini loppuun viimeisimmän työpäivän jälkeen matkaan lähteneen kirjaparin ja heistä napatun kumpi.jpg:ni

Kummasta aloittaisi?

Kosketa minua vauva

Rakas päiväkirja,

työelämä vei minut kuukaudeksi niin pahasti mukaansa, etten ole ehtinyt raportoida projekteistani tänne pitkään aikaan. Pahoitteluni. Toivottavasti et luullut minun jo hylänneen sinua.

Eli siis, olen lueskellut seuraavanlaista teosta

Olen tässä tosin vasta kovin alussa (viimeksi lukenut tämän yli 10v sitten), koska kestoprojektini Goomba-pipojen parissa on edelleen työn alla.

Hihih, enpä vielä ottanutkaan tuotoksistani kuvaa. Saakoon vaikuttaa siltä, etten olisi saanut pipoja vielä kovinkaan paljon/montaa aikaiseksi, mutta onhan niitä jo pohjat seitsemään valmiina. Kyllä tässä vielä ainakin yksi kerä kuluu, kunnes tikuttelen kasvot neuleen päälle niihin pipopohjiin, jotka vaikuttavat parhaimmilta.

Tosin tokihan niitä pitäisi ainakin kymmenen fiksua ja kunnollista kappaletta saada valmiiksi...

No niin, seuraavaksi ostin sitten tämän ja tilasin tällaisen toisenkin kappaleen lahjatavaravarastoon ensjouluksi(!)

Nopeastihan tämän lukaisee ja aihekin on perhesyistä johtuen mielenkiintoinen. (Tämän vuoksi tilasinkin näitä lisää.)

Myös eräs toisenlainenkin nopealukuinen kirjaprojekti on vienyt aikaani viimeisen kuukauden aikana runsaasti. Kaikista hässäköistä kenties kaikkein eniten. Kirjoittelen siitä mahdollisesti myöhemmin joskus hamassa tulevaisuudessa täällä. Tai sitten täällä. Tuonnekin blogiin pitäisi jo keksiä seuraavan kuukauden aihe. Plääh.

Mutta pläähiä lohduttanee se, että tämä viimeinkin työn alla oleva projekti on kestänyt syntyä lähes 20 vuotta. Että kyllä nää haaveet aina tästä joskus suttaantuu...

Kirjamainos!

Tämänkertainen (-kuinen) postaukseni liittyy kirjaan, jota en ole vielä ehtinyt lukea. Tänään tosin selasin teosta hieman, ja huomasin tekstin olevan omalla tavallaan puhuttelevaa, vaikka ennakkoajatukseni kirjasta oli ahdistava tunnelma.
Tai tokihan aihepiiri onkin sellainen, mutta teksti on rakennettu helposti luettavaksi, eikä sellaiseksi, etteikö kirjaa pystyisi ahdistavuudelta lukemaan lainkaan.

Niin siis tämä kirja:

Ja lainaus lehtihaastattelusta täältä (julk. 3.2.2010, viitattu 16.11.2011)

Vähitellen puoliso kuitenkin otti haltuunsa kaiken: Hän ilmoitti ostavansa vaatteet, koska Minnalla ei ollut mitään makua. Samalla perusteella hän valitsi uudet huonekalut ja verhot. Hän päätti, mitä syödään, ja maksoi laskut. Vaimolta vietiin kaikki rahat, pankkikortit ja tunnusluvut.

– Hän sanoi, etten hallitse kokonaisuuksia. Sain aina kympin taskuun ”namirahaksi”. Hän tuhosi itsetuntoni joka ikisellä elämänalueella. Hän alkoi vihjailla myös ystävieni ja sukulaisteni vioista ja puhua heistä pahaa.

Joskus Minna havahtui ihmettelemään, miten hänestä oli tullut niin huono. Hän oli pitänyt itseään aktiivisena, sosiaalisena, sanavalmiina ja ulospäin suuntautuneena ihmisenä, jolla oli paljon ystäviä. Yhtäkkiä hän ei ymmärtänytkään enää mistään mitään. Hän oli miehen mielestä onneton ja tyhmä raukka, joka ei selviäisi elämästä ilman miestään.

– Miehen maalaama kuva minusta oli ihan erilainen kuin se, jonka itse näin.

Kohderyhmäksi voisin kirjaa silmäilleenä mainita toki sellaiset henkilöt, jotka tarvitsevat vertaistukea aihepiirin tiimoilta, mutta myös joillain tavoin epäsuorastikin narsismin kanssa tekemisiin joutuneet ihmiset.

Ja mikään kirjallisuus ei ole koskaan sellaista, etteikö yleissivistyksen kartuttamisen vuoksi olisi hyvä lukea erilaisista ihmisistä ja eri ihmisten kokemuksista.

Mielenkiintoinen ja vaikea aihepiiri, vaikka hengellinen perspektiivi ei itseä kiinnostaisikaan - ja mikäli kiinnostaa, ei ole silti koskaan pahitteeksi avartaa omia näkemyksiään lukemalla toisten ihmisten kokemuksista.

Tämä on tilattavissa muun muassa täältä »

Vain ne tarpeellisimmat käsityötarvikkeet

Pikaiset päivitykset...

Kaapelilapaset ovat hyvällä mallillaan; ensimmäisestä puuttuu enää peukalo. Purin kärkikavennukset pariin-kolmeen kertaan ennen kuin onnistui, mutta kyllä se siitä.. joskus.

Neulomissupervoimieni materiaalit lähte/ivät nyt muuton tieltä määrittelemättömäksi ajaksi isoihin laatikoihin varastokoppiin. Miten voidaan määritellä "vain ne tarpeellisimmat käsityötarvikkeet"? Ei mitenkään. Lopulta typistyksen, typistyksen ja vielä kerran typistyksen jälkeen päädyin ottamaan uuteen kotiin yhden semikokoisen laatikon sekä yhden pussukan. Jälkimmäisessä on suurimmaksi osaksi suoraan myyntipöydälle meneviä tai ainakin lähes valmiita päättelemättömiä töitä.
Mutta muutoinhan käsityötarvikkeita tuli yksi jätti-iso laatikko sekä kolme pientä. Siitäkin huolimatta, että heitin huolella suuren osan pienistä lankanyssyköistä suoraan roskiin.

Myös maailmanlopun päivämäärä tuli, mutta maailma tietenkin pelastui. Ihan ok kirja, suosittelen noin puoliväliin asti. Valtavan hienosti ja suurella taustatyöllä kirjassa oli kyllä yhdistelty mayojen luomiskertomusta, Raamattua, mystisiä pyramideja ym. Mutta vähän sama homma kuin Meteoriitissa, eli juoni on mielenkiintoinen ja jännä, kunnes jäätikön/meren/pyramidin alta löydetään alien/avaruusalus/meteoriitti.. niin ja sanoinko jo alien?

Eräs ikuisuusprojektini eli viimekesän villapaita TicoTicosta meni puolittain nyt varastoon (odottamaan purkamista), sininen hiha lähti purkuun ja siitä muotoutuu jonkinnäköinen pieni villapaita toivottavasti talveen mennessä. Tähän paitaan kaikki materiaalit sekä ohjeet löytyvät siitä aiemmin mainitusta semikokoisesta laatikosta.
Tämän tekemisen aloitin helppouden lisäksi myös siksi, että poikkeuksellisesti tähän kaikki materiaalit eli oikeankokoiset puikot sekä riittävä määrä oikeanlaista lankaa oli jo valmiiksi yli vuosi sitten ostettu (niitä hihoja varten)!

Ja lisää nyt ei ostella pitkään aikaan. Piste.

Maailmanloppua ravintolassa

Lupasin palata myöhemmin kaapelitumppuihin. Tai oikeammin voisi sanoa lapasiin, lanka kun on sen verran ohutta.

Tein, purin, tein purin. Tein taas, purin taas. Sopivan tikkupaksuusyhdistelmän löydyttyä purin ainakin kolme-neljä kertaa peukalon aloituksen jälkeen, kun halusin näihin nimenomaisesti pitkän varren.

Kaapelilapaset nämä olivat päässäni heti langan nähtyäni, sillä ajattelin toteuttaa kaapelin käsivarren päälle resorista kärkeen asti. Letillä ajattelin mennä, mutta koska parimetrisestä kolmen letin kaulahuivistani on jo 15 vuotta, ei letti lähde enää ihan selkäytimestä.

Tämän hetken tulevan yhden pikkukierteen kaapelilapasen sain muotoiltua nykymuotoonsa Metsossa Novitan miitissä, missä tosin ei ollut muita paikalla. Olinko itse vääränä päivänä paikalla? Vai olivatko muut lomilla? Enihau, jätskit söin, kahvit join, neuloin ja aloin lukea mielenkiintoista kirjaa...

Ainahan tuo maailmanloppu on kiinnostanut, mutta tämä Maya-homma nyt varsinkin. Olen tässä teoksessa kovin alussa, mutta jo muutaman ensimmäisen luvun jälkeen tuntuu siltä, että juonen tulee muistamaan varsin hyvin lukukokemuksen jälkeen.

Eikä tämä tunnu niin ennalta-arvattavalta kuin esim. Da Vinssi -soosi. En esim. arvannut etukäteen sitä että tapahtumat, jotka johtivat dinosaurusten äkilliseen sukupuuttoon kuolemiseen, johtuivat ulkoavaruuden aluksen Maahan putoamisesta. E.T.:t liittyvät luonnollisesti myös Genesiksessä mainittuihin jättiläisiin, niihin muinaisajan kuuluisiin sankareihin (luku 6). Ja tämän jälkeen tulikin se Nooa-vedenpaisumus.

Suomalaisessa Kirjakaupassa on muuten menossa pokkaripassihomma. En tiennytkään tästä, mutta vuoden sisään voi kerätä tietyn määrän leimoja pokkareista, ja viimeisen leiman jälkeen saa ilmaisen pokkarin! Eikä tämä nyt niin mahdottomalta kuulosta, Maya-kirja huitoi siinä E-hintaryhmän paikkeilla. Ja toki samantapainen kantissysteemi toimii myös Karismakirjassa, tosin tämä myymälä on suljettu arkipäivisin heinäkuun ajan.

Yllätin itseni muuten siitä etten parillakympillä ostanutkaan maailman ainoata viisiosaista trilogiaa. Lisäksi melkein unohdin tämänvuotisen Pyyhepäivänkin! Kenties tämä skene alkaa minulla jotenkin hiipua, vaikka Suomalaisen kantiskortissani kerrotaankin mikä on Elämän Tarkoitus.

Työ vs. miitti vs. kirjat

Tällä kertaa Raven miitti jäi sivuun töiden vuoksi. Mutta kappas, löysinkin itseni tekemästä töitä Duossa kuuden pintaan kuukauden viimeisenä torstaina. Ihan vain vilkaisin ohimennen montako henkilöä miittiin oli tullut ja siellä olikin iso pöytä täynnä!? Olihan sitä pakko siinä ihan vahingossa käydä nopeasti sanomassa ihmisille moi ja heippa taas.

Kirjojenlukuelämäni on ollut pitkään hävyttömän köyhää kun olen suuntautunut villalankapuolelle sen mitä töiltä ehdin. Mutta ainakin tapasin tässä lukuisia kirjoja uudistuneessa ja kodikkaassa Karismakirjassa. Liketän kovasti :)

Miittailua, purkamista ja kirja-alea

Tammikuun viimeisenä torstaina, 27. päivä, löysin itseni jälleen Duosta Lycaenan kanssa neulomasta. Päivä oli kovin mielenkiintoinen, erikoinen ja antoisa. Tykkään :) Lisäksi havaitsin että kutosen puikoilla tikuteltava akryylivillasukka on melko leppoisaa ja nopeaa puuhaa.

Eilinen Novitan miitti oli pakko missata keikkatyökomennuksen vuoksi. Mutta sen verran havaitsin että edelliskerralla Metsossa aloittamani wannabe-baktukseni menee purkuun. Tavoitteeni oli saada jämäkerät kulumaan huiviin mutta nyt kerät ovat loppuneet ja huivi ei ole vieläkään valmis. Olen kyllä ajatellut ostaa lisää ko. Puro Batikia mutta oikeita värejä ei (onneksi) ole löytynyt.

Olen katsellut ihastuneena uusia Novitan sateenkaariraitoja mutta olen malttanut itseni. Vielä. Mutta lankesin tosin tässä päivänä muutamana uusiin Puron väreihin. Ihan vaan pari kerää sitä sinisävyistä. Mut älkää kertoko kellekään! ;)

Tämän blogin nimi on Kirjoja ja käsitöitä joten tässä nyt edes yksi maininta kirjoista:
Karismakirjassa on vielä tämän viikon loppuun suuret alet, sillä ihana pikkukirjakauppa menee pariksi viikoksi remontin vuoksi kiinni. Tervemenoa kaikki! Sinne riennän itse loppuviikosta ahmimaan.

Lankoja kirjoiksi

Lähetin päivänä muutamana kahdeksan kerää Woolia Novitan Bluesille.

Vaihdossa piti saada kaksi kiloa kirjoja.

Sen sijaan sain 5,2kg.

Huh.

Meteoriitti

Dan Brownin Meteoriitti on taattua Dan Brown -laatua. Tapahtumat etenevät sujuvasti ja yllättävästi, rakenne on kehitelty jännittäväksi ja juoni on monisyinen ja mielenkiintoinen. Teksti nappaa mukaansa mutta osa tapahtumista (kuten helikopterin laskeutuminen alukselle jossa on sillä hetkellä vain kaksi ihmistä tai taistelut aluksella) ovat lähinnä vain elokuvamaisia. Oikeastaan koko kirja on pelkkää elokuvaa, mikä teoksesta tekeekin juuri DanBrownmaisen.

Olen lukenut Da Vinssin soosin ja nähnyt Enkelit ja Demonit ja ne olivat niin tylsiä. Erityisesti koodikirja oli kirjoitettu jo valmiiksi elokuvamuotoon. Meteoriitti oli sentään hieman parempi mutta tietyiltä yksityiskohdiltaan epäuskottava. Miten kaikki ihmiset ehtivätkään juuri oikeilla hetkillä oikeille paikoille, miten toimittajaa esittävä nainen sattuukaan pääsemään eturiviin suuressa tungoksessa ja saamaan sekoitettua muun sähellyksen ohella tietyt kirjeet, kuten hänen missionsa olikin.

Spoiler: Meteoriitti itsessään ei ollutkaan meteoriitti. Itse asiassa koko meteoriitti jäi vain tylsäksi pointiksi muiden juonirakenteiden hypätessä enemmän esiin. Salaliittoteorioilta ei tietenkään voinut välttyä kun on kyse USA:sta mutta presidentinvaalikampanjan taustahenkilöt toivat maustetta muutoin tasaiseen jäätikköseikkailuun. Toki jäätikölläkin taisteltiin ja lilluttiin jäälautalla, mutta kappas, joku tuli ja pelasti ja taas uskottavuus kärsi.

Mutta hyvä kirja tämä silti oli. Tämä on tämän blogin toinen kirja osastosta "tätä jää vain lukemaan". Suosittelen.

Troijan laulu

Colleen McCulloughin Troijan laulu jaksaa aina kiehtoa. Tämä on yksi niistä kirjoista joihin jää kiinni eikä pääse nukkumaan tai hoitamaan asioita kun täytyy vain lukea kirjaa.

Kuvat Troijan sodan maailmasta ja Aigeianmeren ympäristöstä auttavat lukijaa vaeltamaan paikoissa missä kirjassa milloinkin liikutaan. Kertojina teoksessa toimivat eri henkilöt vuorotellen.

Kerronta ja tekstin rakenne imevät lukijan mukaansa. Leireilyt, puuhevoset ja taistelut on kirjoitettu tyylillä.

Tämä tästä. Kannattaa lukea.

Lisähuomio: Hyvinkäytetyssä pokkariversiossani takakannessa on hellanlevyn syömä harmaa alue.