Saimme aikaan keskustelua ikääntymisestä ja oman ikänsä unohtamisesta. Ja onhan oman iän kokeminen aina suhteellista, kolmi-nelikymppisiä voi joku pitää vanhana mutta toinen pitää viisikymppisiä nuorisona. Ainakin allekirjoittanut kokee jo olevansa vähitellen aikuinen, vaikka henkisesti olenkin nuori, mutta pienet partiopoikani joiden kanssa aikaa vietin muinoin tiiviisti kolmen ja puolen vuoden ajan ovat jo parikymppisiä.
Päädyimme myös jälleen luonnollisen avautumisen äärelle, eli purkamiskeskusteluun. Kaiken voi purkaa. Useasti. Varsinkin jos kappaleen on tehnyt kerran väärin. Tai kaksi. Tai voi valmiin työnkin purkaa vähintään kerran (tai miksei useamminkin) ja tehdä langasta uuden tuotoksen jos vanha tuotos on jäänyt käyttäjälleen pieneksi.
Koitin itse aloitella tällä kertaa jotain muuta kuin iänikuisia sukkia. Heitin päästäni wannabe-baktuksen ohjeen ja aloittelin sitä pikkutikuilla. Tarkoituksenani on tuhlata kaappiin lojumaan jääneet kirkkaat Puro Batikit.
Miitin jälkeen hyvän opastuksen saaneena marssin Sokkarille ostamaan bambupyöröt!! Niillä jatkoin wannabe-baktusta pitkälle :)
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti