Dan Brownin Meteoriitti on taattua Dan Brown -laatua. Tapahtumat etenevät sujuvasti ja yllättävästi, rakenne on kehitelty jännittäväksi ja juoni on monisyinen ja mielenkiintoinen. Teksti nappaa mukaansa mutta osa tapahtumista (kuten helikopterin laskeutuminen alukselle jossa on sillä hetkellä vain kaksi ihmistä tai taistelut aluksella) ovat lähinnä vain elokuvamaisia. Oikeastaan koko kirja on pelkkää elokuvaa, mikä teoksesta tekeekin juuri DanBrownmaisen.
Olen lukenut Da Vinssin soosin ja nähnyt Enkelit ja Demonit ja ne olivat niin tylsiä. Erityisesti koodikirja oli kirjoitettu jo valmiiksi elokuvamuotoon. Meteoriitti oli sentään hieman parempi mutta tietyiltä yksityiskohdiltaan epäuskottava. Miten kaikki ihmiset ehtivätkään juuri oikeilla hetkillä oikeille paikoille, miten toimittajaa esittävä nainen sattuukaan pääsemään eturiviin suuressa tungoksessa ja saamaan sekoitettua muun sähellyksen ohella tietyt kirjeet, kuten hänen missionsa olikin.
Spoiler: Meteoriitti itsessään ei ollutkaan meteoriitti. Itse asiassa koko meteoriitti jäi vain tylsäksi pointiksi muiden juonirakenteiden hypätessä enemmän esiin. Salaliittoteorioilta ei tietenkään voinut välttyä kun on kyse USA:sta mutta presidentinvaalikampanjan taustahenkilöt toivat maustetta muutoin tasaiseen jäätikköseikkailuun. Toki jäätikölläkin taisteltiin ja lilluttiin jäälautalla, mutta kappas, joku tuli ja pelasti ja taas uskottavuus kärsi.
Mutta hyvä kirja tämä silti oli. Tämä on tämän blogin toinen kirja osastosta "tätä jää vain lukemaan". Suosittelen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti