Puikolle, vie!

Kyllä, on miitteilykin nyt jäänyt töiden vuoksi. Ja tämän blogin päivittäminenkin! :o
Olen ehtinyt lukeakin melko vähän, koska olen keskittynyt enemmän kirjoittamis- ja kuvailupuoleen.

Näin ollen tuleva armeijani on joutunut odottamaan keskenään nyt melko kauan, mutta Goomba-tehdas aloitti menneellä viikolla jälleen toimintansa. Ja ohessa nyt viimeinkin niitä paljonpuhuttuja kuvia.

Kyllä, jotain on oikeasti valmistumassa! Assemblyille siis tähdätään valmiin armeijan kanssa :)

Goomba-armeija valmistuu vähitellen.
Alareunan musta ja valkoinen kerä ovatkin jo odottamassa pääsyään silmiksi ja suuksi.

Yksittäinen päättelemätön pipo.
Olen toistaiseksi todennut parhaimmaksi vaihtoehdoksi kirjailla silmät ja suun tuotokseen jälkikäteen neuloksen päälle, sen sijaan että työstäisin kokonaisuuden kasaan heti neulomisvaiheessa.

So far suurimmat kiitokset esitän David Boreanazille, katsomo.fi:lle sekä Bones -nimiselle tv-sarjalle.

Kauniita asioita katsellessa syntyy samalla helposti ja nopeasti komeita tuotoksia. 

Eiku oliko se toisinpäin?

 

Kosketa minua vauva

Rakas päiväkirja,

työelämä vei minut kuukaudeksi niin pahasti mukaansa, etten ole ehtinyt raportoida projekteistani tänne pitkään aikaan. Pahoitteluni. Toivottavasti et luullut minun jo hylänneen sinua.

Eli siis, olen lueskellut seuraavanlaista teosta

Olen tässä tosin vasta kovin alussa (viimeksi lukenut tämän yli 10v sitten), koska kestoprojektini Goomba-pipojen parissa on edelleen työn alla.

Hihih, enpä vielä ottanutkaan tuotoksistani kuvaa. Saakoon vaikuttaa siltä, etten olisi saanut pipoja vielä kovinkaan paljon/montaa aikaiseksi, mutta onhan niitä jo pohjat seitsemään valmiina. Kyllä tässä vielä ainakin yksi kerä kuluu, kunnes tikuttelen kasvot neuleen päälle niihin pipopohjiin, jotka vaikuttavat parhaimmilta.

Tosin tokihan niitä pitäisi ainakin kymmenen fiksua ja kunnollista kappaletta saada valmiiksi...

No niin, seuraavaksi ostin sitten tämän ja tilasin tällaisen toisenkin kappaleen lahjatavaravarastoon ensjouluksi(!)

Nopeastihan tämän lukaisee ja aihekin on perhesyistä johtuen mielenkiintoinen. (Tämän vuoksi tilasinkin näitä lisää.)

Myös eräs toisenlainenkin nopealukuinen kirjaprojekti on vienyt aikaani viimeisen kuukauden aikana runsaasti. Kaikista hässäköistä kenties kaikkein eniten. Kirjoittelen siitä mahdollisesti myöhemmin joskus hamassa tulevaisuudessa täällä. Tai sitten täällä. Tuonnekin blogiin pitäisi jo keksiä seuraavan kuukauden aihe. Plääh.

Mutta pläähiä lohduttanee se, että tämä viimeinkin työn alla oleva projekti on kestänyt syntyä lähes 20 vuotta. Että kyllä nää haaveet aina tästä joskus suttaantuu...

Syvimpien ongelmien ratkaisua

Mitä on tapahtunut sitten edelliskerran?

Aluksi TicoTicon nykykuulumiset:

... haaveilin ohuista muutamasta parista alustumppuja hyvin pian lähestyville 5v-synttäreille. Muttakun mä haluaisin itselleni tästä raitaisesta ne sukat. Ai niin, tarviin siihen puikot. Mutta mites niiden lapsen tumppujen kanssa kun en mä tästä raitaisesta niitä haluaisi tehdä. Oho tuossa on kuin onkin yksiväristä TicoTicoa! Joo mä ostan tän valkoisenkin.

Aloin nyt viimein väsäillä valmistuneiden pikkutumppujen innoittamana kaksinkertaisia sukkia! Pitkävartisista toki haaveilin, mutta kunhan nyt lyhyvartisetkin valmistuisivat. Sukista(/"töppösistä") tulee melko napakat, joten nämä lienevät myöhemmin optimit ohuisiin kenkiin villakerrokseksi.

Periaatteessa vihaan ohutta lankaa, mutta käytännössä ohut on kuitenkin riittoisampaa. Tosin kaksinkertaisella ohuella langalla neulosta täytyy tekovaiheessa katsoa, toisin kuin normisukat, jotka valmistuvat ulkomuistista leffojen ääressä.

Mutta vaikka olin itselleni luvannut...

... mitä jatkanen seuraavassa miitissä 2kk päästä. (En pääse osallistumaan kuukauden päästä, lienen ja toivottavasti olenkin silloin illan opiskelemassa.)

... meninkin Metsoon Novitan neulemiittiin.

Tuolla ratkesi kaikkien pienten neulottavien ja laukunpohjalla kulkevien purkautuvien neulosten periongelma, eli puikon karkaaminen.
Ostin Minnalta tämän:

Onnellinen!
Eihän tokikaan olisi ollut vaikeaa mennä itse Tiimari-Sinooperi -akselille etsimään palanen kuminauhaa ja paria pientä kukkaruukkua, mutku.

Ja se Goomba-pipo... tulossa on!
Tokihan teen niitä monta, joten sarjatyö on jo alkanut. Hieman takkuillen tosin, koska kärjen kavennukset ovat aiheuttaneet useampia purkuoperaatioita. Ja "minä olen niin luova etten tarvitse ohjeita" -ihmisenä kesti hieman aikaa keksiä oikeat kavennusvälit ja -kohdat.

Mutta tästä kerron myöhemmin.

Fail... ja fail

Kuten aiemmin kirjoitin...

... haaveilin ohuista muutamasta parista alustumppuja hyvin pian lähestyville 5v-synttäreille. Muttakun mä haluaisin itselleni tästä raitaisesta ne sukat. Ai niin, tarviin siihen puikot. Mutta mites niiden lapsen tumppujen kanssa kun en mä tästä raitaisesta niitä haluaisi tehdä. Oho tuossa on kuin onkin yksiväristä TicoTicoa! Joo mä ostan tän valkoisenkin.

Synttärit tulivat ja menivät. Ja kuinka sitten kävikään?

Päättelin viimeistä tumppua juhlia edeltäneenä yönä, ja matkalla juhliin huomasin unohtaneeni ottaa kuvan näistä(kin) tuotoksistani. Fail.

Juhlien keskellä lahjojen avauduttua ehdin kuitenkin räpsäistä nopeasti edes jonkinlaisen kuvan pienistä aikaansaannoksistani:

... joten tästä opin, että kannattaa siis neuleskella ainoastaan Nopeasti jotain kiireessä ... niin ainakin tulee valmista!

Yksiväriset tumput olivat siis yksinkertaiset valkoiset ja jo aiemmin summittaisesti saajan käsissä mitattu. Sininen sävy tuli myöhemmän/isomman koon tumppuihin mukaan tuplalangaksi yksinkertaisen valkoisen varren jälkeen.

Iltana muutamana aloittelin alustavasti tällaista:

Tämä ei siis ole minun. Mutta kovasti haluaisin tehdä tällaisen! Lähinnä useamman.

Puikkohukan vuoksi ihmettelin eräissä sukanvarsissa olevia bambuja. Mitä nämä ovat tässä? Jokin sukantekele?

Varsi oli sen verran alussa, etten kokenut lainkaan pahaa mieltä nyppäistä tikkuja pois oudosta langasta. Aloittelin pipoa, joka epäonnistunee ainakin viiteen kertaan ennen siedettävää lopputulosta. Jäämme jälleen seuraamaan tätä(kin) projektia.
(Valmistujaisbileet luvassa vuonna 2316?)

Aloin kirjoittaa tätä päivitystä.. kunnes ymmärsin mistä olin nykäissyt tikut irti:

Miitissä tikuttelin jostain langasta jotain aikuisen töppösentynkää (tämän sekä noihin pehmeisiin jouluksi valmistuineisiin sukkiin sain langat syksyllä jostain, ja ilman vyötteitä ofc). Sellainen semityö oli siis mukana jonka mallin osaa ulkoa eikä tarvitse kovin paljon miittikeskusteluiden väärinneulomisen ansiosta myöhemmin purkaa. Sen sijaan purin jo miitissä. Sain toisen sukan valmiiksi ja aloitin toista...

Fail.

Hän huutaa: "Nyt hei!"

Milloin olen viimeksi käynyt kässämiitissä? Joskus menneenä syksynä? Vuosi-pari sitten kävin ahkerammin ja useammin monissakin eri neulemiiteissä, mutta sitten se taisi jäädä töiden ja minkälie takia..
Mutta nyt hei!

Aloitin vuoden menemällä Metsoon Novitan neulemiittiin tutun porukan kanssa. En ole paljon edes ehtinyt neuloa saati pitää yllä myyntisivuja. Myyntiin tarkoitettujen valmiiden tuotteiden sijaintia en enää edes varmaksi tiedä (otin myyntisivulta kuvat pois jos syyskuussa) mutta Sukkasatoilu sentään hieman kartutti joululahjavarantoja. Lisäksi yhdet iiihanan pehmeät sukat tein jouluksi niin kiireessä etten ehtinyt ottaa niistä minkäänmoisia kuvatuksia ennen paketointia.

No nämä useammat joulu- ja synttärilahjayritelmänihän ovat aina vain jääneet ja jääneet.. joten tästä opin, että kannattaa siis neuleskella ainoastaan Nopeasti jotain kiireessä ennen joulua, niin ainakin tulee valmista!

Miitissä tikuttelin jostain langasta jotain aikuisen töppösentynkää (tämän sekä noihin pehmeisiin jouluksi valmistuineisiin sukkiin sain langat syksyllä jostain, ja ilman vyötteitä ofc). Sellainen semityö oli siis mukana jonka mallin osaa ulkoa eikä tarvitse kovin paljon miittikeskusteluiden väärinneulomisen ansiosta myöhemmin purkaa. Sen sijaan purin jo miitissä. Sain toisen sukan valmiiksi ja aloitin toista, mitä jatkanen seuraavassa miitissä 2kk päästä. (En pääse osallistumaan kuukauden päästä, lienen ja toivottavasti olenkin silloin illan opiskelemassa.) En vaan jotenkin Ehdi kotosalla neuloa enää.. :P

Vahingossa miitinjälkeiset tunnelmat veivät minut Sokkarille. Vahingossa sieltä sitten ostin TicoTicoa. Jos siitä itselleni sukat tekisin. Vaikkakin haaveilin ohuista muutamasta parista alustumppuja hyvin pian lähestyville 5v-synttäreille. Muttakun mä haluaisin itselleni tästä raitaisesta ne sukat. Ai niin, tarviin siihen puikot. Mutta mites niiden lapsen tumppujen kanssa kun en mä tästä raitaisesta niitä haluaisi tehdä. Oho tuossa on kuin onkin yksiväristä TicoTicoa! Joo mä ostan tän valkoisenkin. Mitäs muuta kivaa täällä onkaan. Ai niin alennusmyynnit. Toi jouluenkeli olis hei muuten tarjouksessa, ja se sopis kuin nakutettu kotiin vuodenajasta riippumatta.

Hups...

Enkeli päätyi siis heti kotiin hyllyn päälle...

...ja kotona otin varovaisesti kuvan tämänhetkisistä olkkarin lankavarannoista. Siis ihan nopeasti vain kurkkasin laatikoihin joissa ei tällä hetkellä kovin paljon lankoja ole, mutta ihan riittävästi kuitenkin. Laitoin sitten äkkiä laatikot takaisin kiinni. Siksi hieman epäselvä/vinoutunut kuva.

Nyt tarttis vain aloittaa ne alustumput. En Vaan Tykkää Yhtään tumppujen väsäämisestä! Anyhow, ne saavat seurakseen sit pakettiin nämä:

Kaikessa tekstisisällön kaoottisuudesta sekä tästä hyvinkin rauhaisasta päivitystahdistani huolimatta olen pyrkinyt muuttamaan tänne, tämän sijasta. Kässäilyt kuitenkin kohdistan edelleen pääasiassa tänne kjk:hon.

Mutta sitten tuo LeenaK bloggaili Katon kontissaan 12 Uutta Asiaa -tempauksesta.
Mä oon niiiin mukana! Vaikkei osallistujia tulisi yhtään (enempää) ja vaikkei tuota tempausta tälle vuodelle tulisikaan, niin ainakin mä teen ihan uusia ja kivoja juttuja tässä vuoden aikana.

Saleen!

Kirjamainos!

Tämänkertainen (-kuinen) postaukseni liittyy kirjaan, jota en ole vielä ehtinyt lukea. Tänään tosin selasin teosta hieman, ja huomasin tekstin olevan omalla tavallaan puhuttelevaa, vaikka ennakkoajatukseni kirjasta oli ahdistava tunnelma.
Tai tokihan aihepiiri onkin sellainen, mutta teksti on rakennettu helposti luettavaksi, eikä sellaiseksi, etteikö kirjaa pystyisi ahdistavuudelta lukemaan lainkaan.

Niin siis tämä kirja:

Ja lainaus lehtihaastattelusta täältä (julk. 3.2.2010, viitattu 16.11.2011)

Vähitellen puoliso kuitenkin otti haltuunsa kaiken: Hän ilmoitti ostavansa vaatteet, koska Minnalla ei ollut mitään makua. Samalla perusteella hän valitsi uudet huonekalut ja verhot. Hän päätti, mitä syödään, ja maksoi laskut. Vaimolta vietiin kaikki rahat, pankkikortit ja tunnusluvut.

– Hän sanoi, etten hallitse kokonaisuuksia. Sain aina kympin taskuun ”namirahaksi”. Hän tuhosi itsetuntoni joka ikisellä elämänalueella. Hän alkoi vihjailla myös ystävieni ja sukulaisteni vioista ja puhua heistä pahaa.

Joskus Minna havahtui ihmettelemään, miten hänestä oli tullut niin huono. Hän oli pitänyt itseään aktiivisena, sosiaalisena, sanavalmiina ja ulospäin suuntautuneena ihmisenä, jolla oli paljon ystäviä. Yhtäkkiä hän ei ymmärtänytkään enää mistään mitään. Hän oli miehen mielestä onneton ja tyhmä raukka, joka ei selviäisi elämästä ilman miestään.

– Miehen maalaama kuva minusta oli ihan erilainen kuin se, jonka itse näin.

Kohderyhmäksi voisin kirjaa silmäilleenä mainita toki sellaiset henkilöt, jotka tarvitsevat vertaistukea aihepiirin tiimoilta, mutta myös joillain tavoin epäsuorastikin narsismin kanssa tekemisiin joutuneet ihmiset.

Ja mikään kirjallisuus ei ole koskaan sellaista, etteikö yleissivistyksen kartuttamisen vuoksi olisi hyvä lukea erilaisista ihmisistä ja eri ihmisten kokemuksista.

Mielenkiintoinen ja vaikea aihepiiri, vaikka hengellinen perspektiivi ei itseä kiinnostaisikaan - ja mikäli kiinnostaa, ei ole silti koskaan pahitteeksi avartaa omia näkemyksiään lukemalla toisten ihmisten kokemuksista.

Tämä on tilattavissa muun muassa täältä »

Kuudes (pari)

Väitin tekeväni vain yhdet parit. Teinkin pari enemmän, mutta aikaa olisikin ollut vielä pariin useampaankin pariin. Nämä minun osaltani viimeiset tämän sadon villatöppöset on väsätty kutosen puikoilla, ja lankana on toiminut jokin vyötteetön ja tarkemmin määrittämätön villa.

PS. Kuten arvata saattoi, kampanjan alussa uhoamani villapaita tuskin valmistuu vielä ensvuodenkaan jouluksi...

Viides

Aiemmin mainitsemieni raitalangan sekä tiilen värisen seisveikan lyhytvartinen yhdistelmä toi jälleen sukkasatolaariin uuden parin, 3,5 bambuilla jälleen.

Nämä valmistuivat tällä viikolla Novitan neulemiitissä kuukauden ensimmäisenä tiistaina Metsossa. Missä allekirjoittanut tietysti tikutteli sukkia ;) Ja saimme nähdä myös hienoja kuvia Maailman suurin tilkkupeitto -tapahtumasta Hki:n Tuomiokirkolta. Itse en tähän tempaukseen ehtinyt osallistua millään keinoin, eikä peukaloni kovinkaan hyvin virkkuukoukkua kestä, mutta ensvuonna sitten tumpputalkoisiin.. ehdottomasti! Jatkossa tästä alkaen olisi tarkoitus lanseerata 1.10. kansainväliseksi käsityöpäiväksi.. tai jos kansallinen-nimikkeellä nyt ensin aloittaisi. Mut anyhow.

Toka, kolmas ja neljäs

Valmistuneita (edellisellä viikolla joo, laitetaan tämän tai viimeviikon saldoihin):

- pinkit aikuisten pehmeät töppöset paksusta 100% akryylista (tikut nro 6, lanka randomia Honkkarista ostettua Madame Tricote Paris Favori)

- lasten normisukat, väri tiili, 7 veikkaa, 3,5 bambuilla

- hieman varttuneemman lapsen tahi pienijalkaiselle aikuiselle puna-viher -sukat, 7 veikkaa ja 3,5v bambut myös, varren joustin jatkuu jalkaterän päällä

Ja nyt tulossa, piakkoin valmistumassa, aikuisten sukat lopusta em. tiilenvärisestä langasta, minivarrella jossa lankana ekana valmistuneiden sukkien jämät.

Eka!

Ekat tuli nyt. Ei ihan niin nopeasti kuin ehkä toivoin.. 3,5 bambuilla, 7 Bröder Raidasta, perushelpot, koko n. 42 ja kapeat.

Sukkasato lähestyy! Sir.

Laiska on ollut elokuu.. jälkikasvun ampparisukat valmistunevat jouluun mennessä. Koitin ottaa mittaa jalasta, mutta tästä lapsi lähinnä vain hämmentyi. Oli parempi keskittyä vain pohtimaan sitä kumpi voittaisi, mikäli Sir Optimus Prime ja Sir Megathron tappelisivat.

Ja aiemmin mainitsemani pieni paita tullee myös samaan osoitteeseen synttäreiksi tammikuuksi. 4vee-juhliinkin piti jo olla valmis akryylipaita Lidlin langoista, mutta tämähän epäonnistui joka suhteessa. Jos TicoTico nyt natsaisi vähän enemmän. Suurinpiirtein oikean paitakoon sain tarkistettua paidanniskasta legoleikkien ohessa.

PS. Sukkasato lähestyy! Vielä ehdit ilmoittautua!

Vain ne tarpeellisimmat käsityötarvikkeet

Pikaiset päivitykset...

Kaapelilapaset ovat hyvällä mallillaan; ensimmäisestä puuttuu enää peukalo. Purin kärkikavennukset pariin-kolmeen kertaan ennen kuin onnistui, mutta kyllä se siitä.. joskus.

Neulomissupervoimieni materiaalit lähte/ivät nyt muuton tieltä määrittelemättömäksi ajaksi isoihin laatikoihin varastokoppiin. Miten voidaan määritellä "vain ne tarpeellisimmat käsityötarvikkeet"? Ei mitenkään. Lopulta typistyksen, typistyksen ja vielä kerran typistyksen jälkeen päädyin ottamaan uuteen kotiin yhden semikokoisen laatikon sekä yhden pussukan. Jälkimmäisessä on suurimmaksi osaksi suoraan myyntipöydälle meneviä tai ainakin lähes valmiita päättelemättömiä töitä.
Mutta muutoinhan käsityötarvikkeita tuli yksi jätti-iso laatikko sekä kolme pientä. Siitäkin huolimatta, että heitin huolella suuren osan pienistä lankanyssyköistä suoraan roskiin.

Myös maailmanlopun päivämäärä tuli, mutta maailma tietenkin pelastui. Ihan ok kirja, suosittelen noin puoliväliin asti. Valtavan hienosti ja suurella taustatyöllä kirjassa oli kyllä yhdistelty mayojen luomiskertomusta, Raamattua, mystisiä pyramideja ym. Mutta vähän sama homma kuin Meteoriitissa, eli juoni on mielenkiintoinen ja jännä, kunnes jäätikön/meren/pyramidin alta löydetään alien/avaruusalus/meteoriitti.. niin ja sanoinko jo alien?

Eräs ikuisuusprojektini eli viimekesän villapaita TicoTicosta meni puolittain nyt varastoon (odottamaan purkamista), sininen hiha lähti purkuun ja siitä muotoutuu jonkinnäköinen pieni villapaita toivottavasti talveen mennessä. Tähän paitaan kaikki materiaalit sekä ohjeet löytyvät siitä aiemmin mainitusta semikokoisesta laatikosta.
Tämän tekemisen aloitin helppouden lisäksi myös siksi, että poikkeuksellisesti tähän kaikki materiaalit eli oikeankokoiset puikot sekä riittävä määrä oikeanlaista lankaa oli jo valmiiksi yli vuosi sitten ostettu (niitä hihoja varten)!

Ja lisää nyt ei ostella pitkään aikaan. Piste.

Maailmanloppua ravintolassa

Lupasin palata myöhemmin kaapelitumppuihin. Tai oikeammin voisi sanoa lapasiin, lanka kun on sen verran ohutta.

Tein, purin, tein purin. Tein taas, purin taas. Sopivan tikkupaksuusyhdistelmän löydyttyä purin ainakin kolme-neljä kertaa peukalon aloituksen jälkeen, kun halusin näihin nimenomaisesti pitkän varren.

Kaapelilapaset nämä olivat päässäni heti langan nähtyäni, sillä ajattelin toteuttaa kaapelin käsivarren päälle resorista kärkeen asti. Letillä ajattelin mennä, mutta koska parimetrisestä kolmen letin kaulahuivistani on jo 15 vuotta, ei letti lähde enää ihan selkäytimestä.

Tämän hetken tulevan yhden pikkukierteen kaapelilapasen sain muotoiltua nykymuotoonsa Metsossa Novitan miitissä, missä tosin ei ollut muita paikalla. Olinko itse vääränä päivänä paikalla? Vai olivatko muut lomilla? Enihau, jätskit söin, kahvit join, neuloin ja aloin lukea mielenkiintoista kirjaa...

Ainahan tuo maailmanloppu on kiinnostanut, mutta tämä Maya-homma nyt varsinkin. Olen tässä teoksessa kovin alussa, mutta jo muutaman ensimmäisen luvun jälkeen tuntuu siltä, että juonen tulee muistamaan varsin hyvin lukukokemuksen jälkeen.

Eikä tämä tunnu niin ennalta-arvattavalta kuin esim. Da Vinssi -soosi. En esim. arvannut etukäteen sitä että tapahtumat, jotka johtivat dinosaurusten äkilliseen sukupuuttoon kuolemiseen, johtuivat ulkoavaruuden aluksen Maahan putoamisesta. E.T.:t liittyvät luonnollisesti myös Genesiksessä mainittuihin jättiläisiin, niihin muinaisajan kuuluisiin sankareihin (luku 6). Ja tämän jälkeen tulikin se Nooa-vedenpaisumus.

Suomalaisessa Kirjakaupassa on muuten menossa pokkaripassihomma. En tiennytkään tästä, mutta vuoden sisään voi kerätä tietyn määrän leimoja pokkareista, ja viimeisen leiman jälkeen saa ilmaisen pokkarin! Eikä tämä nyt niin mahdottomalta kuulosta, Maya-kirja huitoi siinä E-hintaryhmän paikkeilla. Ja toki samantapainen kantissysteemi toimii myös Karismakirjassa, tosin tämä myymälä on suljettu arkipäivisin heinäkuun ajan.

Yllätin itseni muuten siitä etten parillakympillä ostanutkaan maailman ainoata viisiosaista trilogiaa. Lisäksi melkein unohdin tämänvuotisen Pyyhepäivänkin! Kenties tämä skene alkaa minulla jotenkin hiipua, vaikka Suomalaisen kantiskortissani kerrotaankin mikä on Elämän Tarkoitus.

Tulin, näin, purin

Raven miitti koitti jälleen. KIP-työni ensimmäinen osa oli vahingossa valmistunut, joten tikuttelin Hervannassa kakkososan varren.

Aloittamista varten toki täytyi purkaa. Kantapää tuli muutamaan kertaan vääränväriseksi, joten purin sen pariin-kolmeen kertaan. Ja lopettamista varten piti lopulta purkaa molempien sukkien kärjet, sillä vaikka kuinka luulin ja miitissä puhuin, ei pikkuraitalangassakaan värit ihan mätsänneet, eli en olisi saanut sukkia täsmälleen samannäköisiksi kärjestä. Mutta lopulta kuitenkin onnistuin:

Myöhemmin kuulin vaimean henkisen kutsun Pirkanmaan kotityön suunnilta, ja päädyin investoimaan kahteen Kirjo-Pirkka -kerään. Sinisen näen mielessäni jo sukkina ja punaisen kaapelitumppuina.

Mutta näistä tarkemmin lisää seuraavassa numerossa.

KIP 2011

11.6. Koskipuistoon kokoontui satunnainen määrä ihmisiä neulomaan julkiselle paikalle. Itse lähdin pelipaikalle noin tunnin etukäteissuunnittelulla huomattuani aamulla irkissä #neulonnan topicissa KIP:n olevan juuri tänään.

Ja kuten voi arvata, neuloin sukkaa komeassa aurinkoisessa kelissä. (Jotain Novitan papukaijalankaa tämä on, tästä piti joskus tulla jokin huivi mutta nopeastihan sen menomatkalla bussissa purki lankakeräksi:)

Joulu on sentään joka vuosi!

Joo,

kuten aiemmin kerroin, eräs kanavatyö tullee jouluksi valmiiksi. No ei tullut ihan viimejouluksi todellakaan, mutta nyt on ainakin hyvä yritys että josko tänävuonna?


Toinen vastaavalla aiheella on aloittamatta, ja kanavatyökeskuksesta tuli lisää aivan ihan tarjouksia. Yritän kuitenkin malttaa olla tilaamatta lisää liian isolla rahalla vielä kun edellisetkin ovat aloittamatta.. ja kun käytin juuri pienestä budjetistani sijoituksen uuteen valloittavaan lautapeliin <3

Haluan urheiluselostukset jatkossa naiseksi!

Niin. Kuten otsikko sanoo.

Tässä on nyt ollut menossa jotain MM-kisoja jossain. Jääkiekon osalta kai?

(Naisten) Käsityökerhossa väsäsimme neulomis- ja paperimassatöiden ohella tänään kännykkäradioon korvanapit kiinni ja kaiuttimen päälle. Ja eihän siitä selostuksesta mitään selvää saa:
"suomiottijäähynvenäjälläonnytylivoimakomarovhyökkääsuomiottaakiekonvenäjätaklaapitkäkiekko!"

Totesimme parhaimmaksi ratkaisukeinoksi laittaa kerhojäsenellemme napit korviin ja kaiuttimen pois päältä. Ja ohjelman kuuntelija sitten selosti naisille naisten kielellä ottelun tapahtumat simultaanisesti:

"Nyt kiekko.. on jäällä."
Pitkä hiljaisuus.. "joo, ne pelaa sitä"
"Venäjä.. teki jotain. Joo siellä on nyt joku jäähyllä."
"Suomella on nyt ylivoima."
"Suomi otti maalivahdin pois. Nyt niillä on kuus neljää vastaan."
"JES!"
Muut: "Ai tapahtuiko jotain?"
"Joo, Suomi teki maalin."

Paljon selkeämpää!

CIF 2011

Haaste!

Katon Kontista nappasin haasteen vastaan.

Eli viisi ensimmäistä tämän postauksen kommentoijaa saavat minulta jotain itsetekemääni tämän vuoden loppuun mennessä :)

Every Day is KIP-day!

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, tällä hetkellä allani olevat nelipyöräiset eivät enää tottele nimeä Nissan, vaan termejä TKL ja Paunu.

Olin saapumassa Nokialta Tampereelle, ja jälkimmäisessä kaupungissa minun täytyy vielä vaihtaa paikallista jotta pääsisin kotiini asti. Mukanani kulki tällä kertaa lisäksi kauppakassi, normaalin olkalaukun lisäksi. Olkalaukussa kulkevat aina mitä moninaisimmat muistiinpanot eri asioista, tällä kertaa taisivat mukana olla myös kaikki työtodistukseni, sekä tietysti tämänhetkinen bussikäsityöni.

En ole koskaan neulomisesta busseissa saanut sanomista kuskeilta, mutta kuskaan mukanani aina kuitenkin varmuuden vuoksi jotain helppoa pikkupyöröjuttua, jotta neulominen sekä neuleen piilottaminen ovat tarpeen vaatiessa helppoja tehtäviä. Ja jotta tekosiani ei niin helposti etupeileistä nähtäisi, parkkeeraan yleensä mahdollisimman taakse.

Nyt satuin iltakahdeksan ruuhkaan. Löysin lähes takimmaisen penkin, ja täkäläisestä poikkeukselliseen tapaan otin kaikki tavarani syliini. Viereeni istui joku, joka puolelle saapui väkeä, ja taakseni tulivat tyttö ja poika. Nämä olivat minua ehkä 10 (max 12) vuotta nuorempia. Bussi oli täynnä ja matka alkoi.

Mietin hetken mahtuuko tässä nyt neulomaan vai ei. No mahtuu. Otin laukusta Pretty Baby -kasan esille ja aloin tikutella. Takaani kuului iso naurunpyrskähdys.

Koin samantien olevani tytön ja pojan mielestä huomattavasti vanhempi mitä oikeasti olen. Jatkoin tikuttelua rauhallisesti. Itse asiassa jatkoin tyynesti koko heidän keskustelunsa ajan.
Enkä ole varma luulivatko he minun oikeasti olevan tosivanha, vaiko kuuro, sillä he puhuivat vähintäänkin normaaliäänellä, joten kuulin kaiken.
Pyrskähdin nauruun vasta siinä vaiheessa kun toverukset poistuivat bussista.

Poika: Katto ny tota!
Tyttö: Joo! :D

Kikati kikati...

Tyttö: Siis oikeesti kato tota.. hihi.. kiki..
Poika: Siis toi oikeesti.. toi on ihan to-sis-saan!
Tyttö: No aijjaa!

Kikati.. hihihi...

Poika: Vittu yleensä täällä takapenkeillä nuoret jätkät viskelee nuuskamällejä kattoon mutta toi KUTOO!




Otan tämän kohteliaisuutena.

Vaihteeksi vauvanvilttiä

Olen ollut viimeaikoina aivan liian kiireinen. En ole ehtinyt käydä neulemiiteissä, ei siis mitään. Onneksi(!) autoni hajosi, joten matkat töihin taitan jatkossa busseilla. Ja näin sain päiviini kaksi tuntia lisää aikaa neuloa!

Busseissa on hankala tikutella sukkia, mutta aloin taas väsätä uusien värien Pretty Babysta vauvanvilttiä. Kohtahan se on valmis, tosin tämän saajan syntymiseen taitaa olla vielä 7kk aikaa.