Laiskuutta ja ahkeruutta

Tänään olen ollut töissä mutta innostus keskustan neuletapaamiseen menemiseen on kuitenkin hiipunut, vaikka siitä aiemmin uhosin. Kehittelin itselleni syitä miksi en lähde ajamaan keskustaan työpäivän jälkeen. En kuitenkaan löydä parkkipaikkaa. En halua käyttää rahaa kalliissa Stockassa kahvilassa. En halua maksaa pysäköinnistä enkä halua saada parkkisakkoja. Ei ole mitään neulomista kun paitaa ei voi tehdä miitissä kun tarvitsisi seurata vain ohjeita eikä pystyisi sosialisoimaan. Ne kaikki kumminkin dissaa Novitaa mutta itse juuri liityin Novitaklubiin. Jne.

Olen tässä parin päivän aikana väsännyt Pretty Babysta vyötteen ohjeella vilttiä joka on kohta valmis.

Suunnittelin antavani viltin kolmivuotiaalle mutta eihän senikäinen noin pienellä (67cm*67cm) viltillä mitään tee. Panen sen siis myyntiin.

En tässä kuussa todellakaan ole noudattanut sääntöjäni. Olen hamstrannut lankaa enemmän kuin tarpeeksi vaikka luonnollisesti edellisetkin työt ovat edelleen kesken.

Investoin uusien pyöröjen sekä virkkuukoukun lisäksi kolmeen kerään kierrätyspulloista valmistettuun FlipFloppiin.

Suunnitelmissa on neuloa (eiku virkata!) säilytyskori jonne voisi jemmata lankoja jotka eivät tällä hetkellä mahdu pahvisiin säilytyslaatikoihin. Novitan kevään lehdessä oli hyvät kuvat pienistä säilytyspurkeista mutta ei kuitenkaan tarkkaa virkkausohjetta, virkkaaminen kun ei kuitenkaan ole bravuurini. Mutta ainahan voi yrityksen ja erehdyksen kautta oppia uusia asioita.
Ja onnistua. Toivottavasti.